Hurautin eilen iltasella Merikarvianjoelle jossa kalakaverit jo odottelivat. Ilta saunottiin ja tänään aamusella mentiin sitten joelle uistelemaan.

Suosittu kalapaikka, harmi kun alkoi satamaan vettä.
Kolme kirjolohta ovat muut jo saaneet ja mullakin kerran melkein nykäisi…

Morjensta pitkästä aikaa.

Jostain hyvästä tekosyystä johtuen en ole tänne viime aikoina naputellut joten tässä vähän tilannekatsausta.

Asetuttu ja kotiuduttu ihan hyvin, pojat koulussa ja paikallisia kavereitakin alkaa olla. Arton mukaan täällä on mukavammat opettajat kuin Texasissa ja on ihan innoissaan siitä kun on välitunteja. Siellä kaukana Texasissa kun lukujärjestys on semmoinen että joka päivä on samanlainen. Aamulla 7:30 kouluun ja 15:05 pois. Samat aineet samassa järjestyksessä eikä tuntien välillä ole kuin neljän minuutin tauko jonka aikana pitää hakea kaapista (reppua ei saa viedä luokkaan, se kun on turvallisuusriski) seuraavan tunnin tavarat.

Täällä taasen lukujärjestys vaihtelee päivittäin ja esimerkiksi torstaina koulua on 8:15 – 12:15.

Ristokin on alkanut taas harrastaa pikku-ukkojen maalaamista ja niillä pelaamista. Eräänlainen lautapeli jossa pelaajien armeijat taistelee keskenään.

Tiina viihtyy töissä ja välillä käy konserteissa ja taidenäyttelyissä. Tänäänkin kattomassa kansallisoopperan näytöstä “Rusalka”.

Itse olen kuluttanut aikaa töitä etsiessä, pitkillä kävelylenkeillä, kirjastossa jne. Mutta nyt tulee siihenkin muutos kun 2.4 alkaa työt eräässä Vantaalaisessa tietokonealan firmassa.

Ensi viikolla pitäisi tulla osa muuttokuormaa eli Dodge jonka lavalla on iso kasa muuttotavaroita. Saadaan poikien rojut paikalle ja mullekin tietokone…

Pitäis vain ensin ulkovarastoon rakentaa vähän hyllyjä jotta saadaan tavarat säilytykseen.

Tämmöistä tälläkertaa.

Osa 1, jota ei täällä ole näkynyt, meni siis suurinpiirtein tällälailla:

Katstastuskonttorilla: “Päivää. Tarttis tullille saada joku paperi auton päästöistä”. Tiskin takaa kuultua: “Ai siis minkälainen paperi?”

Pienen juttutuokion jälkeen laitettiin ajanvaraus rekisteröintikatsastukseen, josta auto ei tulisi menemään läpi kun puuttui mm. verotuspäätös ja muutama lamppu.

Siinä sitten istuskelin kyydissä kun mukava katsastaja ajoi auton parkkipaikalta halliin. Matkalla tuumasi “Pidäs kiinni” ja polkaisi jarrut pohjaan. Hallissa sitten kun oli menossa jarrutesteriin, kerroin että tätä autoa ei saa testata semmoisella testerillä joka pyörittää vain kahta rengasta (eli ns. kaksipyörädynolla) koska autossa on jatkuva neliveto ja moinen voisi rikkoa voimansiirrosta jotain.

Kaveri sanoi “sen takia minä tuolla pihalla jarrutin, hyvin tuntuu jarrut toimivan” ja alkoi katsastamaan autoa.

Katsastuksen tulos: Puuttuu sivuvilkut, takasumuvalo, verotuspäätös, tullauspäätös (jäi kotiin silläkertaa) ja keulalta pitää muuttaa keltaiset parkit valkoisiksi. Niin, ja tarvii hommata varoituskolmio myös. Autosta löytyi Kalifornian päästöhyväksyntä joten katsastaja sai laskettua laskennallisen päästöarvon jonka perusteella määrätään vuotuinen autovero.

Sitten vaan lippujen ja lappujen kanssa tulliin kyselemään autoveropäätöstä. Tullin internetsivuilla on lista papereista joita tarvii verotuspäätöstä hakiessa. Vaan kuinka ollakaan niillä oli konttorilla erilainen, piiitkä lista, kaikenlaisista papereista joita ne saa kysyä jos haluavat. Listan lopussa lukee “Tämä lista on ohjeellinen.”

No minä sitten virkailijan kanssa juttelemaan pienen odotuksen jälkeen ja sehän alkoi tottakai kyselemään papereita joita ei ollut. Eikä voinut hakea kotoa kun ne oli ajettu silppurista läpi jo vuosi sitten.

Tiskin takana henkilö tuumasi “Jos kuitenkin katsoisit siellä kotona jos ne löytyisi.” Minä siihen jotta “Ei löydy kun ne on silputtu jo aikoja sitten.”. Siihen tämä rouvashenkilö tuumasi vain “Jos nyt kuitenkin katsoisit siellä kotona.”.

Tämä toistettiin kolmesti jonka jälkeen ratakisko taipui (fiksumpi antoi periksi…) ja lupasin kotona katsoa josko vaikka löytyisi. Kyseessä oli todistus auton voimassaolevasta rekisteröinnistä. Auton ikkunassa on tarra josta se käy ilmi mutta virkailija ei halunnut käydä pihalla katsomassa.

Kotona otin kuvan kyseisesta tarrasta ja lähetin sähköpostilla virkailijalle. Kelpasi todisteeksi. Mutta sitten halusi vielä auton rahtikirjat huolintaliikkeeltä.

No eihän meillä ollut semmoisiakaan. Lähetin kopion laskusta jossa oli auton runkonumero, rahtausreitti ja muuta tietoa.

Meni pari viikkoa eikä kuulunut mitään tullista… Sitten lähetin kyselyä jotta tulikohan vaaditut dokumentit perille. Vastaus tuli melkein samantien, pahoitteli siinä kun oli meikäläisen sähköpostit päässeet hukkumaan kaikkien muiden postien sekaan.

Seuraavana päivänä tuli verotuspäätös postissa. Ei tarvi maksaa veroja.

Eli nyt kun on kaikki paperihommat hoidettu, tarttee laittaa valot kuntoon ja hakea autoon kilvet. Tästä siis päästäänkin osaan 2 eli valojen asennus.

Tuossa Espoon keskuksen nurkilla on tee-se-itse-halli johon Riston kanssa hurautettiin aamupäivällä ihmettelemään miten internetistä ostetut valot saisi asennettua.

Sattui sopivasti Ristolla olemaan taksvärkkipäivä eli vapaata koulusta jotta voi tehdä jotain josta maksetaan 10e joka sitten viedään koululle keräykseen.

Risto asentaa lediparkkeja:

Risto purkaa autoa (kasasi myös):

Takasumari jäi huomiselle mutta tässä kolmen tunnin ahertamisen tuloksia:

Täytynee jatkaa asennusta vaikka huomenna.

Subaru ihmettelee elamansa ensimmaista lumipeitetta ilman rekisterikilpia…

On muuten aika hauska ajettava lumessa tuommoinen rayhakampi neliveto.

Elikas niille jotka eivat viela asianlaitaa ymmartaneet: nyt ollaan takaisin Suomessa!

Tarkemmin sanottuna Espoossa heti Keha-I:n ulkopuolella. Pojat on englanninkielisissa kouluissa, Tiinalla pukkaa tyoreissua ja itse etsin toita (jos jollakulla on tiedossa tietokonehommia paakaupunkiseudulla niin hetimiten kertomaan mulle.).

Risto halusi vahan “kokkailla”…

Ruokalajina “pikaruokasushi” eli jos etsii vaikka youtubesta hakusanalla “fast food sushi” niin saa kasityksen siita mita oltiin kokeilemassa.

Lyhyen tarvikkeidenhankintareissun jalkeen alettiin valmistelemaan.

Ensinna paisteltiin pekonit uunissa grillivastuksen alla.

Ihan hyvaa jalkea tuli, ei kuivuneet koppuroiksi eivatka olleet sitkaita nahanpalasia. Uunin putsaaminen jalkeenpain ei sitten ollutkaan niin hauskaa. Vahanko rasva oli roiskunut joka puolelle eli “ala yrita tata kotona”.

Risto hoitaa raaka-aineiden laaduntarkkailua. Taitaa olla laatu kohdallaan ilmeesta paatellen.

Sitten tehtiin dippikastike. Ainesosia oli pitka rivi ja ohje kuului “kaikki samaan kuppiin, sekoita”.

Eli aineksiin luettiin kuuluvaksi kaikki dippikastikkeet jotka saatiin mukaan MacDonaldsilta.  Olisiko ollut jotain 7 erilaista.

Maistui yllattavan hyvalle tama soosi. Tassa vaiheessa nayttaa tosin joltain

ihan muulta.

Ja tassa sitten lopputulos. “Sushia” siten etta merilevan tilalla on pekonia ja kalan yms. taytteiden tilalla siivuiksi leikattuja hampurilaisia, ranskanpottuja jne.

Ei onneksi riittanyt tarvikkeet isompaan satsiin. Tuossakin on semmoinen kolesterolipommi tarjolla etta ihan hirvittaa.

Tammoista tallakertaa.